Mitä isot edellä

 

Usein on vaikea havaita samanaikaisesti tapahtumahetkellä, millainen on vanhempien tai kavereiden vaikutus lasten arvomaailmaan ja tapoihin. Perheemme lapset olivat jo ennen kävelemään oppimista konttailleet kesämökin rantanurmikolla ja katselleet, kun Kalastaja laittaa verkkoja valmiiksi ennen niiden nostoa veneeseen ja lähtöä laskemaan niitä. Kun ikää karttui pari vuotta lisää, alkoi veneeseen totuttelu ja pelastusliiveistä tuli luonteva asuste veneilyyn. Tyynellä säällä laskettiin pieni, keltainen vene vesille ja pikkukapu sai turvaköyden varassa opetella veneen hallintaa. Tuolloin pikkusisko jäi haikeana vielä mantereelle katselemaan isonveljen touhuja.

Kun mieheni ja nyt jo edesmennyt isäni veneilivät kesäkausina yhdessä pitkin järven selkää, uistellen ja tarinoiden, saattoi siinä aikaa vierähtää tuntikausia. Me rannalle jääneet seurailimme veneen edestakaista seilaamista järvenselällä. Osa venekunnan tarinoista kuultiin kyllä miesten rantautumisen jälkeen iltanuotiolla, mutta osa tarinoista jäi turvallisesti vesille. Ymmärtäähän sen, kun kaksi sielunveljeä ruokkivat toisiaan tarinoimaan aina vaan lisää. Kalasaalis ei ehkä ollut se ykkösjuttu noilla veneretkillä, mutta kun saalista saatiin, siitä otettiin kaikki ilo irti. Iloiset riemunkiljahdukset kiirivät tyynellä säällä veneestä kilometrien päähän rannoille saakka.

Vaikka järvi on aina kuulunut elämääni, olen joutunut jo kauan pysyttelemään rannalla ja välttelemään aallokon keinauttelemaa veneilyä. Mieheni, siis Kalastaja, jatkoi veneilyä ja kalastusta lasten kanssa. Heidän kasvettua aikuisiksi ja muutettua kotoa, nykyisin kalareissulle veneeseen istahtaa useimmiten vain itse Kalastaja.

Kun poikamme, siis aiemmin mainittu pikkukapu,  asettui aikuisena uudelle paikkakunnalleen, sieltä alkoi pian kuulua kummia. Hän hankki itselleen veneen sekä kalastusvälineet ja aloitti kalastamaan eri välinein. Kuvia kalasaaliista alkoikin pian välittymään meidän puhelimiin ja toisinaan saimme myös etänä opastaa erilaisten kalaruokien valmistuksessa. Voin vain todeta, että lapsuudessa opitut asiat saattavat poikia aikuisiälläkin upeita kokemuksia. Isällä ja pojalla on mieluisia, yhteisiä puheenaiheita, joista seuraa pitkiä puheluja maan toiselle laidalle. Noita kalamiesten juttuja on  mukava seurata myös vierestä.